© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Kankeuttaan notkuvan lastaussillan poikki käpöttelee tummasilmäinen hienohelma, joka hirmuiseksi pettymyksekseen ei ole alkuunkaan saapunut tottumuksen turvaaman traileritripin päätteeksi kisatantereelle - sen sijasta vastassa on karvalleen arvioiva katseeni, joka ei kuitenkaan onnistu lävistämään tämän tamman ylenpalttisia luuloja arvoasemastaan. Talutettavaksi tuo on kuin edellä kiskova ajokoira ja jalat vispaavat holtittomasti kielien nollassa viipottavasta malttiviisarista. Tässäpä vasta haastetta kerrakseen, etenkin kun snobi suorittaa juuri mitä pakkomielteisimpiä loikkia kurakertoimien sun muiden ällölätäköiden välttämiseksi. Ellei tämän kaiffarin kanssa tule hermoja koeteltua, kenen sitten? Varsinkin, kun mokoma otus tuntuu varta vasten kehittelevän kiusaa kaksijalkaisparkoja varten. Mikä piruilija - ihan kuin Indin hyväntahtoisessa pilailussa ei olisi ollut tarpeeksi! Lämpimin tervetulotoivotukseni Rosan pariin.

Rosan kapinallinen persoona pomppaa vastaan lähes poikkeuksetta asiassa kuin asiassa, vaikka alkuun toisin tuomitsisi. Tamma on eräänlainen seireeni, joka viehkolla olemuksellaan käännyttää hyväuskoisen hölmön tahtoonsa ja odottamatta paljastaakin naamarinsa käännöspuolen. Tosin toisin kuin merimiehet ehtivät mytologian mukaan kokea karvaan kuoleman väistämättömässä hurmiossaan, ei Rosan käsittelijöiden kohtalo liene aivan yhtä radikaali. Eiköhän leidin temppuiluun hiukan pölkympikin tapaus herää ja älyä varautua mahdollisiin ekstramielenosoituksiin. Älä siis luulekaan selviytyväsi muka niin levollisen oloisesta harjaustuokiosta ilman ylimääräisiä ketjuja, naruja sun muita härpäkkeitä, sekä tietenkin sitkeää tahtoa ja kipollista komentoja. Kiinnitetty Rosa onkin sitten kokonaan oma luonteensa, tällöin enin propaganda hipsuttelee tipotiessään ja jäljellä keikkuu ainoastaan railakas pullistusdraama satulavyön tappiota tavoitellen. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisenä fiiniyden merkkinä monsterittaresta on suorastaan mielekästä seisahtaa pesuveden alle lorvimaan, niitä harvoja hetkiä jolloin aikalisä venkuloinnille on paikallaan.

Hanaa hanaa! Ratsuna Rosa tunnetaan silkkana energiapitoisena patukkana, joka kiemurtelee, protestoi ja sakottaa selässä matkustavan kyytiläisen erheliikkeistä. Etenkin ohjasote vaatii vakaita tassuja, sillä tämä herkkänahkainen neiti tietää miten takalistoa näyttävimmin lennätetään ilmassa ja apumokauksen seuraukset saattavat olla suhteellisen, örh, pukikkaat. Ei vielä lannistuta - vasta estesatula yllään hurjimus on täydessä elementissään, johon pusketaan jo reilusti ennen lähtömerkin ilmaantumista. Rata muotoilee ponista yllättäen harvinaislaatuisen kuuliaisen, sukkelan ja tarkkanäköisen viilettäjän, joka punnitsee askelvälit hämmentävällä intensiteetillä. Kuljetusepisodi sekä kilpailupaikan kitisevät lapsoset lentelevine sandaaleineen ovat tuttua huttua ratsulle, jonka korvia ei moinen älämölö letkauta. Sen sijaan koulutyöskentely on fataalia aluetta, joka ei lukeudu intohimoisimpiin mielenkiinnonkohteisiin. Valtataistelu tamman juoksennellessa alta vaikuttaa alkulämmittelyn parissa melkoisen huvittavalta, eikä häviä ilman tehokasta duunia ratsastajan puolelta. Näyttävä laukkatyöskentely onkin parasta antia, jota Rosa sulkutaivutusten ja kiemuraurien oheen kykenee ojentamaan. Joskin samainen taidonnäyte tuppaa hajoamaan maastossa perin kaahotukseksi, mutta onhan kyseessä sentään Rosa...

[28/04/2010] Rosakin Kimman ohella päätyi yksityisekseni.

Ruokinta

Liikutusohjelma

Hoito-ohjeita

Pitkäsukuinen